Kipinä alalle syttyi jo seitsenvuotiaana, kun sain kummisedältäni lahjaksi käytetyn jääkiekkomailan – Jokereiden nimikirjoituksilla. Samalla selvisi, että kummisetä teki töitä hieronnan parissa. Isäni ajoi lisäksi kilpaa ratapyörällä, joten hierontaa tarvittiin kotonakin.
Peruskoulun jälkeen ala ei kuitenkaan tullut mieleen. Opiskelin ensin lentokonemekaanikoksi, mutta innostus loppui ensimmäiseen työharjoitteluun (ruuvien tilalla kittiä rungossa?!). Autonasentajalinjalla loukkasin jalkani koulun lentopallopelissä juuri ennen käytännön harjoittelua – ja lähdin työelämään.
Tein vuosia varasto-, kuriiri-, trukki- ja haalaushommia. Joulukuussa 2009 työkaveri mietiskeli ääneen, että haluaisi opiskella hierojaksi. Syöksyin saman tien koneelle ja varasin samana päivänä opiskelupaikan Helsingin Hieronta-Akatemiasta.
Valmistuin lokakuussa 2010 ja hieroin aluksi päivätyön ohella aamuin, illoin ja viikonloppuisin. Keväällä 2011 jätin päivätyöt ja jaoin mainoksia ympäri Klaukkalaa autolla, pyörällä ja rullaluistimilla. Näyttötutkinnon suoritin lokakuussa 2011.
Vuosien varrella koulutuksia on kertynyt: akupainanta, triggerpistekäsittely, kinesioteippaus, kuivaneuloitus sekä anatomian kurssit Turun patologisella ja Tarton yliopiston lääketieteellisessä. Käyn myös vuosittain Suomen Urheiluhierojat ry:n opintopäivillä Varalassa. Ja tietenkin kirjoista ja netistä löytyy aina jotain uutta.